Pari Koutsia

Onko jossain raja pakkomielteen ja terveyttä edistävien tekojan välillä?

Monelle meistä vastuun ottaminen on luontaista. Vastuun saaminen koetaan vaikka työpaikalla usein positiivisena ja sitä se onkin. Pääsee vaikuttamaan asioihin. Moni kuitenkin kuormittuu, kun tuntee olevansa vastuussa monesta asiasta. Ehkei aina ole ihan itsellekään selvää, mistä kaikesta itse kantaakaan vastuuta - ja mistä sitä vastuuta kannattaisi kantaa?

Mitä tarkoittaa uhriutumien tai uhrimentaliteetti? Miten se vaikuttaa elämään? Miten irtaantua uhrin roolista?

Onko nykyään enemmän vallalla ajattelua, että kaiken pitäisi olla enimmäkseeen helppoa ja vaivatonta? Ja että Kaiken pitäisi tulla helposti ja mielellään ilmaiseksi. Onko vaivannäkö tai grindaaminen menneen maailman juttu josta pitäisi luopua kokonaan vai onko se taito tai ominaisuus joka kannattaa pitää työkalupakissa tarpeen vaatiessa?

Usein puhutaan epäonnistumisen pelosta, mutta entä onnistumisen pelko? Onko se todellinen ilmiö, että ihminen pelkää hyviäkin seurauksia jostakin toiminnasta? Mitä silloin pelätään, kun pelätään onnistumista?

Pelkkä tieto ei useinkaan auta toimimaan oikein. Monia asioita halutaan säädellä kieltämällä. Laihduttaja kieltää itseltään karkit, lapsilta kielletään kännykkä koulussa, jne Entä kielletty hedelmä, houkutteleeko kielletty asia eniten? Mikä ihmismielelle toimii parhaiten?

Mitä siitä seuraa jos jokaisen pienen tylsyyden tai vaikean hetken tullen kaivaa kännykän taskusta ja sukeltaa someen?

Miksi muiden tekemiset ärsyttää? Mitä on hyvä tunnistaa ja mitä sille voisi tehdä?

Mediassa on paljon esillä kysymys, että elätkö arvojesi mukaista elämää. Mitä sillä oikein tarkoitetaan? Mitä ovat omat arvot ja miten ne voi selvittää?  Millaista on arvojen mukainen elämä?

Saako mitään enää sanoa ja jos saa, niin mitä siitä seuraa? Miksi sanominen voi pelottaa? Kestämmekä omia tai toisten tunteita? Mitä tarkoittavat sisältövaroitukset?

Mitä muutkin siitä ajattelee? Miten paljon kannattaa välittää siitä muut ajattelee? Mitä tehdä jos välittää liiikaa?

Pitääkö töissä olla kivaa? Aina, joskus, ei koskaan? Mitä hyötyä siitä on, jos on kivaa ja toisaalta mitä tehdä jos ei kivaa juurikaan ole?

Olisiko pitänyt aloittaa jo aikaisemmin? Jonkun harrastuksen suhteen se voi olla vaikkapa sellainen, että jotta voisi kilpailla tietyssä lajissa, niin olisi tarvinnut enemmän aikaa kehittymiseen ja treenaamiseen, ja siksi olisi jo lapsena pitänyt aloittaa. Aikaa ei kuitenkaan voi jälkikäteen käyttää sieltä menneisyydessä, vaan tässä hetkessä voidaan vaikuttaa vain siihen, mitä tehdään nyt tai tule...

“Voisitteko jossain jaksossa pohtia tarkemmin boreoutia ja siihen mahdollisesti johtavia syitä/tekijöitä? Voiko kyse olla jonkinlaisesta työyhteisön häiriöstä?” Mikä ja mitä on boreout? Jos burnout on työssä loppuunpalamista kun tehdään liikaa, niin boreout on sitä, että työtehtävät ei haasta, eivät ole merkityksellisiä tai niitä ei pysty tekemään haluamallaan tasolla. Töissä “tylsistyminen” ei ku...

Tehokkuutta ihannoidaan - on voittajan tunnit ja mitataan askeleita, aikaansaamisesta tulee hyvä mieli ja enemmän on parempi. Nykyajassa on varmaan vaikeaa olla laiska. Toisaalta jotkut yrittää kyllä elää laiskemminkin. Jotkut ihmiset tekee isoja elämänmuutoksia, downshiftaa, luopuu huippuviroista ja muuttaa maalle tai Lappiin, Tällaiset leppoistamisen ilmiöt jyllää samaan aikaan, kun osa ylisuori...

Nykyään pitää ja aina täytyy sitä tai tätä. Nuorista varmaan tuntuu, että pitäisi saada hyvä opiskelupaikka, valmistua nopeasti, löytää hyvä työ, puoliso, perustaa perhe ja alkaa saada niitä lapsia, joita täältä Suomesta puuttuu. Pitää olla sosiaalinen, hyvä vanhempi, uran pitää olla nousujohteinen ja lisäksi pitäisi olla hyvässä kunnossa. Tärkeää on myös laaja ystäväpiiri, opiskella jatkuvasti ja...

Tämä aihe tuli palautteesta, että tehtäisiin jakso miellyttämisen tarpeesta ja sen hyödyistä ja haitoista.  Tää on aihe jonka itsekin tunnistaa ihan arjessa, eli aika erilaisia ihmisiä mitä kohtaa. Osalla tuntuu olevan isompi tarve miellyttää ja on huoli jos EI miellytä. Ja sitten on ihmiisä jotka on jotenki suloisen välinpitämätätmiä että mitä muut ajattelee heistä.  Mutta mitä hyötyä tai haittaa...

Kaikki tuntuvat nykyään (ainakin somessa) olevan oman elämänsä sankareita. Hyvinvointiin ja itsensä kehittämiseen liittyykin tosi paljon asioita, jotka on joka tapauksessa tehtävä itse. Kukaan ei voi puolestasi käydä lenkillä, harrastaa meditaatiota tai opiskella jotakin tärkeitä mielentaitoja. Instassa trendaa elämänhallintavideot, joissa näytetään aamurutiineja. Samaan aikaan on hirveä määrä kai...

Aihe tuli mieleen, koska pistoshoidoista ja erityisesti niistä epäonnistuneista on noussut keskustelua - MOT teki dokumentin, jossa hengenvaarallisen tulehduksen saanut henkilö kertoo tilanteestaan. Jäimme miettimään tätä ulkonäkökeskeisyyttä ja sitä, miten aika isojakin riskejä otetaan, jotta vaikka kasvot tai keho näyttäisi vetävämmältä. Miten hyvältä nykyään sitten pitäisi näyttää?

Kun on kiire, niin neuvotaan usein priorisoimaan. Mitä se tarkoittaa ja miten sitä voisi tehdä?

Opitaan lapsesta saakka koulussa, että mitä paremmin teet läksyt ja luet kokeisiin, sitä parempia numeroita saat. Paras numero on kymppi, ja sitten teit täydellisesti. Nyt sitten huomataan, ettei tämä sama strategia ilmeisesti toimikaan työelämässä (tai muissa opiskeluissakaan) - Hesarissakin oli jokin aika sitten artikkeli, ettei kukaan haluakaan palkata perfektionistia ja että ne vaan upuu ja ke...

Paljon kehotetaan menemään mukavuusalueen ulkopuolelle. On kaikkia hienoja inspiraatiolauseita siitä, miten siellä “that’s where the magic happens” ja kerrotaan mediassa tarinoita siitä, miten mielettömissä jutuissa ihmiset on onnistuneet, kun vaan ovat uskaltaneet poistua mukavuusalueelta. Itsensä haastaminen on suosittua, sekä henkisesti, työelämässä, että myös fyysisesti. Toiset perustaa start...

Nykyään puhutaan armollisesti suhtautumisesta itseensä, mutta mitä se oikeasti tarkoittaa? onko se vain hyvä tekosyy jättää kaikki tekemättä vai joustava tapa suhtautua maailmaan ja itseensä? 

Onko itsensä kehittäminen minä-minä-minä projekti vai auttaako oma kasvu myös ympäröivää yhteisiöä ja läheisiä?

Viime aikoina on samaan aikaan olemassa jonkinlainen self help huuma, mutta toisaalta myös muodikasta arvostella koko self helpiä vahingollisesi ja pakkomielteiseksi itsensä parantamiseksi. Pari koutsia pohti asiaa.