Kirjoitusten pauloissa

Kaiken tuomiosta puhumisen keskelle tulee nyt ihan toisenlainen viesti. Jumalalla on varaa armahtaa. Hänellä on varaa antaa anteeksi. Ja nyt Hän kutsuu Israelia takaisin ja siitä tulee myös esikuva ylösnousemukselle.

Nyt Jumala kertoo, miten hänen tuomionsa tulee toteutumaan. Se tapahtuu keskellä historiaa ja todellisia tapahtumia. Assyria tulee olemaan Jumalan rankaiseva koura.

Voisiko olla niin, että pieni väärä ei tee vielä jumalanpalveluksesta väärää? Ei varmaan aina teekään, mutta entä jos hyväksymme tämän pienen osaksi normaalia elämää? Sitten taitaa tilanne muuttua.

Jumala varoittaa nyt Juudaa osallistumasta Israelin epäjumalanpalvelukseen. Synnistä ei tule ottaa mallia. Synnistä tulee päästä eroon ja sitä vastaan kilvoitella.

Jumala käyttää varsin karkeaa kieltä puhutellessaan Israelia sen synneistä. Mutta juuri se kertoo, kuinka vakava asia Jumalan liiton rikkominen on.

Nyt tulee Jumalan tuomio papeille. He ovat opettaneet väärin ja vieläpä olleet ahneitakin. Sellaista ei Jumala katsele hyvällä.

Jumala syyttää nyt kansaa aivan tietyistä synneistä, joita Hän luettelee ääneen. Kansalle jää aika vähän mahdollisuuksia puolustaa itseään. Mistä löytyykään puolustaja syntiselle?

Uskollisuus ja uskottomuus. Jumala on uskollinen sekä itselleen että meille. Hän on sitä, mitä Hän lupaa olla ja tekee sanojensa mukaan. Hän tuomitsee synnin, mutta on myös valmis antamaan anteeksi.

Miellämme tuomion helposti väistämättömäksi ja negatiiviseksi asiaksi. Ja ehkä se usein sellainen onkin. Aina ei kuitenkaan tarvitse olla näin. Siitä kuulemme tällä kertaa.

Israel saa kuulla lisää siitä tuomiosta ja sen syistä. Kansaa ei päästetä helpolla eikä sille anneta mitään mahdollisuutta kieltää todellisuus.

Jumala ei säästele sanojaan puhutellessaan Israelia. Israelilla on edessään ankarat ajat, mutta samalla sillä on kuitenkin mahdollisuus. Sillä on mahdollisuus kääntyä ja palata Jumalan yhteyteen.

Hoosea käyttää nyt varsin karkeaa kieltä puhutellessaan Israelin kansaa. Jälleen kerran taustalla oleva kuva on avioliitto. Tässä avioliitossa toinen on ollut uskollinen ja toinen ei niinkään.

Keskelle tuomion julistusta tuleekin yllättävä viesti. Kaikki ei olekaan menetettyä. Vielä on olemassa toivo ja lupaus Jumalan armosta.

Joskus nimet puhuvat aika paljon. Niin ne tekevät ainakin tällä kertaa. Hoosea ei saa mitenkään kovin pehmeää viestiä kerrottavakseen ja sen symboolina toimii myös hänen omien lapsiensa nimet.

Jumala antaa Hoosealle todella häkellyttävän käskyn. Profeetan pitää ottaa vaimokseen portto. Kummallisempaa käskyä saa kyllä Jumalalta hakea, mutta mitä tämä kaikki tarkoittaa?

Tänään on edessämme Hoosean kirjan alku. Olemme keskellä Israelin kuningaskunnan historiaa ja siellä tapahtuvia tapahtumia. Hoosea siis julistaa Jumalan sanaa keskellä historiaa.

Uusi Tie -lehden päätoimittaja Leif Nummela tuli mukaan kirjoitusten pauloissa podcastin vieraaksi. Hänen kanssaan keskustelimme hivenen yleisesti Hoosean kirjoissa esiintyvistä teemoista.

Seuraavana on vuorossa Vanhan testamentin profeetta Hoosea. Tänään kuitenkin ennen varsinaista tekstin käsittelyä katsahdamme hivenen suurempaa kokonaisuutta eli Vanhan testamentin profeetta kirjoja.

Matkalaukku käsissään Pietari vielä huikkaa viimeiset sanat ennen portille menoa.

Varmasti Paavalin kirjeet kuten myös koko Raamattu on ajoittain vaikeatajuista. Joillekin ihmisille se näyttäisi olevan vaikeampaa kuin toisille. 

Jeesus on siis antanut varoituksen, kehotuksen ja lupauksen. Kaikki riittävä on ilmoitettu ihmisille. Kysymyksiin kuten miten ja milloin saadaan vastaukset aikanaan.

Herralle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä?

Väärin opettavat saavat kuulla nyt kunniansa. Pietari moittii heitä ilmiselvien tosiasioiden kieltämisestä. Historiasta voidaan nähdä Jumalan selvitä tekoja, jotka selitetään myös Raamatussa.  

Harhaopettajat elivät likellä seurakuntia ja siten oikean pasuunan äänen erottaminen vaati aistien harjaannuttamista. Pietari ei toivo mitään niin paljon kuin, että nämä hänen rakkaat ystävänsä eivät koskaan luopuisi tästä uskosta, joka on kirjoitettuna Raamattuun.

Uskosta ei ollut heille mitään hyötyä. Se oli vain välivaihe, muttei lopullinen päämäärä. Kehityssuunta ei ole ylös- vaan alaspäin. Ja kun on selkä kohti taivasta, naama mudassa ei osaa edes arvata, miten upeaa ja raikasta elämä voisikaan parhaimmillaan olla.