Samu Sen Sano

Pimeys = paha. Valo = hyvä. Pimeys ei kannata... Ja silti jopa valon lapset saattavat edelleen elää pimeydessä. Mitä kummaa?! Tulkoon valkeus!

Jumalan puhekieli, mielipide ja kaikki, mitä hänellä on ikinä meille sanottavana, löytyy yhdestä paikasta. Vinkki: se alkaa J:llä.

Ei selviytymistä. Ei tyhjää olemassaoloa. Ei pelkkää kokemusten ja nautinnon perässä juoksemista. Vaan persoona: JEESUS.

Ei käsite, konsepti, eikä näkemys, vaan Persoona. Mielipiteitä on miljoona, mutta Totuutta vain yksi: Jeesus.

Ei tienviitta. Ei pelkkä portti. Ei päämäärä. Vaan itse tie: JEESUS.

Kriisi on väärä aika alkaa valmistautumaan elämän kriiseihin. Se täytyy tehdä ennakkoon. Tässä jaksossa miksi sekä miten.

Hädän tullen, meidän ruumis, joka ei välitä oikeasta ja väärästä, voi alkaa haluamaan ties mitä. Mitä tehdä näissä tilanteissa ja kuinka päästä oikeaan lohtuun käsiksi?

Mitä tehdä, kun tajuaa elävänsä stressissä ja suorittamisessa? Lääke on sangen yksinkertainen: lapsenkaltaisuus. Lapseuden henki on paljon puhuttu ja jäätävän vähän ymmärretty todellisuus, joka muuttaa kaiken. Olisiko aika ottaa asiasta selvää?

Onko koskaan tuntunut siltä, että suhteesi Jumalaan on tarvepohjainen eikä rakkaudden perustalla? Oletko huomannut tekeväsi oikeita Jeesus-juttuja siksi, että pelkäät niiden poisjättämisen seuraamuksia etkä siksi, että tahdot vain olla hänen? Nimimerkillä aivan sikana kokemusta viimevuodelta. Jutellaanpa!

Me mennään läpi vaikeita asioita, mutta me emme ole niitä vaikeita asioita. Iso ero. Tässä jaksossa puhutaan siitä, miksi on eeppisen surkea idea ottaa omakseen kuoleman varjon laakson kansalaisuus läpikulkumatkalla.

PODCASTIN PALUU! Päräytetään kolmas (?) kausi käyntiin puhumalla siitä, miksi ihmeessä podcast oli katkolla puolentoista vuoden ajan. Vink vink. Vastatuulta luvassa!

Seuraako hyvyys ja armo meitä joka päivä? Kyllä. Onko tänään päivä? Kyllä. Eli onko myös tänään hyvyyttä ja armoa tarjolla? Kyllä!

Rakkautta ei voi teollistaa, suhdetta ei voi ulkoistaa, eikä kasvua, pakottaa. Meidät on kutsuttu elämään syvältä, sisältä, todellista elämää, joka todellakin läikkyy yli rajojen.

Taivaallinen öljy valuu pitkin ohimoita. Hengessämme on uusi sinetti. Jalassamme on sopivan suuret kengät. Mitä tarkoittaa olla voideltu, ja miten se suojelee meitä pahalta?

Jumala on kattanut eteemme ihanan aterian, mutta ympärillä häärää ties mitä häiriötekijöitä. Miten meidän tulisi toimia?

Synkkä sola täynnä kaiken maailmaan pimeää ja pahaa. Ei voi mennä yli eikä ympäri. Täytyy mennä läpi... mutta miten?

Jeesus edelleen esittää meille suuren kutsun: "seuraa minua". Hän on kutsunut meidät seuraamaan häntä, jotta voisimme elää hänessä, ja hän, meissä.

Meidät on tarkoitettu elämään symbioosissa itse elämän lähteen kanssa; hänen, joka itse itsellään virvoittaa sielumme ja uudistaa voimamme.

Meidän ei tule vain tulla lähteen reunalle ja spekuloida sen laatua, vaan meidän tulee juoda siitä.

Ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolen, vaan ristin toisella puolen.

"Ei minulta MITÄÄN puutu"...ai siis, ihanko oikeasti muka?

Kristus ei ole vain geneerinen pelastaja, vaan tahtoo olla meidän jokaisen henkilökohtainen Jumala. Tätä ja paljon lisää Psalmi 23 -sarjan ensimmäisessä osassa.

Rakkaus -sarjan viimeinen osa! Kaikessa (IHAN kaikessa) on kyse rakkaudesta.

Tuli mitä tuli, Jumalan rakkaus sua kohtaan on ja pysyy, nyt ja aina.

Entä jos tuhlaajapojan reissu sekä hengellinen uhma- ja teini-ikä eivät olekaan meille tarpeellisia?