Asiasta kertoi Henki-lehti

Eikö Kristuksen ihmisyys tarkoita, että meidän pitää nähdä toisissamme jotain merkittävämpää kuin rujous ja virheet, Janne Saarikivi kysyy.

Kadunkulkija saattaa todeta, että uskoo Jumalaan, mutta ei niin kuin kirkko opettaa. Tämän vastauksen äärellä usein mietin, tietääköhän kadunkulkija, mitä kaikkea kirkon opetukseen Jumalasta kuuluu. Minä ainakaan en ihan kaikkea tiedä. Sen kuitenkin olen oppinut, että Jumalan meriväylälle mahtuu monenlaista. 

Kun annan elämän vain olla, kun luovun hallitsemasta sitä ja vaatimasta sen suhteen asioita, saan sen takaisin entistä todellisempana. 

Vankiloissa työskentelee tusinan verran pappeja. He ovat valtion virassa huolehtimassa vankien uskonnonvapaudesta. Sen lisäksi he vaikuttavat vankien jaksamiseen, perhesuhteisiin ja tulevan elämän pohdintoihin. Oikeus tavata pappia voi ohittaa jopa langetetun päätöksen yhteydenpidon rajoituksista.

Raamatun tunnetuimpia tekstejä on Paavalin rakkauden ylistys Ensimmäisen Korinttilaiskirjeen luvussa 13. Rakkaus on muutenkin Raamatun keskeisempiä käsitteitä. Entä mitä olisivat romaanit, elokuvat ja laulut ilman rakkautta?

Järjen ja kohtuullisuuden nimissä emme puhko sen enempää silmää silmästä kuin vaienna naista seurakunnassa, joten rakkauden ja kohtuuden nimissä ymmärtäkäämme etuoikeutemme. 

Minua on viehättänyt roomalaiskatolisen kirkon tyyli kirjoittaa kirkon käytäntöjä muuttaviin dokumentteihin hengellisteologinen johdanto, jossa tuodaan esille, ettei kirkko ole ”antamassa periksi” nykyajalle, vaan kuinka muutettava asia syventää ymmärrystä Jumalasta. Toivoisin, että esimerkiksi piispainkokous ja kirkolliskokous voisivat ottaa hiukan mallia äitikirkkomme tyylistä.

Kieli-identiteettiin perustuva Porvoon hiippakunta on moni-ilmeinen ja moniääninen. Sen piispa kokee tehtäväkseen kuunnella eri äänenpainoja. Vähemmistön on löydettävä keskinäinen yhteys. Totuutta kukaan ei voi omistaa. 

Eteläisen Afrikan luterilaiset etsivät keinoja tuoda paikallista kulttuuria osaksi jumalanpalveluksiaan, mutta vanhoista kaavoista ei osata luopua. Muun muassa suomalaisten juurruttamien perinteiden ja paikallisen ilmaisun yhdistämisessä auttaa Suomen Lähetysseuran Sakari Löytty.

Kun kirkolliskokousta ja kirkkoa kritisoidaan vanhoillisuudesta, täytyy muistaa, että taustalla on tuo vaatimus kolmen neljäsosan määräenemmistöstä. Jos samaa vaadittaisiin eduskunnalta, ei se olisi vielä hyväksynyt samaa sukupuolta olevien avioliittoa, toteaa Kalle Hiltunen pääkirjoituksessa.

Olkaamme kirkko, joka on avoin kaikille ja jossa jokainen on arvostettu ja kunnioitettu, kirjoittaa Panu Laturi kolumnissaan.

Kysyimme presidentinvaaliehdokkailta heidän uskontoja ja katsomuksia koskevista näkemyksistään. Julkaisemme kaikki saadut vastaukset.

Suomessa ei ole nälkä eikä sota. Silti ulkonaisen rauhan ja yltäkylläisyyden keskellä näännytään.

Emme saa päätyä sellaisiin ajatuksiin, että ihmisoikeudet koskevat vain täällä olevia. Silloin menee lapsi pesuveden mukana. Täydellinen ihmisarvo koskee myös rajan takaa meitä katsovaa, vaikka hänet on rajalle tuotu osana hybridioperaatiota.

Yhtenäistä, historiallisesti aukotonta raporttia Jeesuksen syntymästä ei saa. Eero Huovisen mukaan olennaisempaa on pohtia, mikä on kertomusten ydin.

Lapseni ollessa kuudennella luokalla oli yläkouluikäisille tytöille ja pojille edellisenä lukuvuonna erikseen pidetty jonkinlainen iltakokoontuminen, joka oli käsittääkseni pitänyt sisällään ihmisen seksuaalisuutta ja muuta aiheeseen kuuluvaa.

Kädessäsi olevaa lehteä kustantava Herättäjä-Yhdistys ilmoitti hiljattain muutosneuvotteluista (aiemmalta nimeltään yt-neuvotteluista). Monet yritykset ovat olleet samassa tilanteessa tänä syksynä. Kristillisten järjestöjen kentälläkään Herättäjä-Yhdistys ei ole ainoa. Muutosneuvotteluista ovat syksyn aikana ilmoittaneet muun muassa Suomen Lähetysseura ja Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys...

Vanha mustavalkoinen valokuva valkoisesta miehestä savannilla puun alla opettamassa pakanoille kristinuskoa. Jotakin sellaista nousee mieleen useimmilla suomalaisilla lähetystyöstä. Paljoa tästä ei kuitenkaan ole jäljellä lähetystyön arjessa. 1850-luvulla perustettu Suomen Lähetysseura on asettanut työnsä päätavoitteekseen “kokonaisvaltaisen muutoksen kohti kestäviä ja kaikille voimia yhteisöjä”....

Vasemman jalkani sana oli onnellinen. Tälle jalalle astuessani tunsin, miten vahvasti, koko olemuksellani, halusin ja haluan onnellisuutta. Oikean jalan sana oli ehdoitta. Tälle jalalle astuminen oli ärsyttävää, vaikeaa, mahdotonta."

Maahanmuuttokriittiset ja jopa rasistiset ideologiat pyrkivät nostamaan kannatustaan liittämällä ideologioihinsa menneitä aikoja kaihoisasti katsovaa nostalgiaa. Nämä tahot mielellään ottaisivat kristinuskon ja kirkon osaksi omia projektejaan.

Samuli Niiles, 30, on kokenut tulleensa rakastetuksi herännäisyyteen. Tätä henkeä hän toivoo kaikkialle enenevässä määrin.

Tasa-arvoisuus ja yhdenvertaisuus tarvitsee myös tekoja. Huomaan edelleenkin, mutta varsinkin ollessani pyörätuolissa, kuinka esteet tekevät moniin paikkoihin menemisen mahdottomaksi. Koska Suomen evankelis-luterilainen kirkko haluaa olla kaikkien kirkko, sen on todellisuudessakin sitä oltava.

”Vieläkin toivon, vaikka täällä toivoa ei näy ollenkaan.” (Siionin virret 254) Tämä Jaakko Löytyn virren värssy kuvaa toivon maisemia kaikessa paradoksaalisuudessaan. Uskonnollinen toivo ulottuu siihen, mikä ei ole aistein havaitsevan silmän ja järjen päätelmien nähtävissä. Uskonnollinen toivo ulottuu siihen, mitä en voi itse hallita ja kontrolloida.

Jeesuksen teloituskuvasta on tullut kristinuskon tunnetuin symboli. Kirkkotaiteessa ristille on ripustettu vuosisatojen aikana monenlaisia kuvia ihmiseksi tulleesta Jumalasta. Kuvataiteilija ja pappi Ilkka Sariola tutkii ja maalaa krusifikseja, joista viimeisimmässä on rauhan teema.

Kirkko ei saa 2000-luvullakaan supistua vain pienenevän piirin moraaliyhteisöksi. Sen täytyy olla armon yhteisö, joka näkee rakkaana erityisesti mihin tahansa maailman asettamiin moraalisiin mittoihin yltämättömät.