Aamupore

Parisuhde, monisuhde, avoin suhde… Pitääkö se jotenkin määritellä? Ei välttämättä. Perinteiselle parisuhteelle voi heittää pikkuhiljaa hyvästit, koska nykyään on suvaittavaa rakentaa suhteet itselleen mieleiseksi. Jokainen on uniikki, joten myös tapa suhtautua suhteisiin eroaa.

Miten hyvin tiedostat oman itsesi suhdekiemuroissa? Osaatko sanoa, että perinteinen parisuhde sinua varten vai voisiko se olla jotain muuta? Meille on syötetty tietynlainen parisuhdemalli, josta on luotu lähes elämän päämäärä. Kun oppii tuntemaan itsensä, oivaltaa että perinteinen malli ei ehkä toimi. Mutta se vaatii itsetutkiskelua. Kuka uskaltaa?

Ikä on vaan numero, jos sen niin päättää. Moni pitää viittäkymppiä eräänlaisen vanhuuden alkamisen rajapyykkinä. Toisaalta taas elämä voi olla parhaimmillaan silloin. Toisille ikä tuo suurta iloa. Tänä päivänä vanheneminen on itseasiassa trendikästä. Se tehdään tyylillä rajoja rikkoen.

Jos pysyttelee vain yhdessä näkökulmassa, ei koskaan kykene oivaltamaan asioita uudessa valossa. Loogista, mutta ei kuitenkaan. Me kerromme itsestämme yhtä tarinaa, joka on joko draamasävytteinen tai tyytyväinen. Lisäksi me katselemme yhteiskuntaa ja toisia ihmisiä jonkun tietyn näkökulman kautta. Voisiko sitäkin muuttaa? Ja jos kyllä, niin miksi?

Mitä Sanna oppi, kun velkaa piti maksaa viisi vuotta? Oli päästettävä irti omasta tyylistä, persoonasta, jonka oli rakentanut tyylikkäillä vaatteilla ja mageilla hiustyyleillä. Enää ei ollut varaa.

Jos kansainvälisyys kiinnostaa, miksi sitä kutsutaan eksotiikaksi? Jos ulkomaalaisella taustalla oleva henkilö kiinnostaa, onko se siis eksotiikan etsimistä? Ei. Se voi olla myös arvovalinta.

Kun löytää omia hengenheimolaisia, tuntuu hyvältä jakaa elämäänsä heidän kanssaan. Kunnioitus, arvostus ja tukeminen nousevat tällöin tärkeiksi. Miltä tuntuu, jos tällaista ei tapahdu?

Jatkuva valittaminen kielii siitä, ettei ole tyytyväinen elämäänsä. Moni ei kuitenkaan ole valmis tekemään muutoksia, koska se vaatii lujaa työtä, ponnisteluja ja uhrauksia. On päästettävä irti mielikuvasta, jonka on itselleen luonut ja se sattuu.

Ihmiset eroavat pitkistä, vaikeista suhteista ja voivat olla jopa loputtoman onnettomia. ”Kun se ei rakastanutkaan mua.” Mistä on tullut sellainen uskomus, että rakkauden tulisi olla ikuista? Ikuinen rakkaus on mahdollista löytää itsestään, sitä ei voi kukaan muu antaa.

Sannan elämässä tapahtuu nyt paljon. Tätä on odotettu. Mutta miltä kaikki tuntuu? Onko tunne auvoista onnea? Minkälaisen asenteen tarvitsee, jotta elämässä pääsee eteenpäin?

Näitä uutisia on odoteltu vuosi, että elämään tulisi uusi suunta. Sanna kertoo työelämän fiiliksistään viime vuosilta tähän hetkeen. Tätä uutta on odotettu. Nyt se on totta.

Eri ikäisinä suhteet tuntuvat erilaisille, koska niistä etsii eri asioita. Mutta mikä voisi olla se asia, joka tekee suhteesta hyvän? Mielipiteitä voi olla monia. Sannalla on siihen omia ajatuksia.

Mitä minä oikeasti haluan ja kuka minä oikeasti olen? Sellaiset asiat putkahtaa aina välillä pintaan. Jokaisessa iässä on omat samanlaiset hetkensä, eikä mahdollisuudet tutkiskeluun lopu koskaan. Uskallus itsetutkiskeluun kyllä kannattaa.

Joskus muutosta joutuu pohtimaan pitkään. Sinnittelee elämäntilanteessa ja ajattelee, että kyllä tämä tästä vielä muuttuu. Tai että kyllä minä tähän sopeudun. Mutta mitä pidemmälle menee, sitä hölmömmältä asia tuntuu. Sen jälkeen päätös alkaa kehittyä, kunnes on muutoksen aika.

Kun uskaltaa sanoa asiat rohkeasti ääneen, niin vasta sitten alkaa tapahtua. Turha pitää asioita sisällä, vaan ne kannattaa tuoda julki. Joskus asiat vaativat pitkään pohdiskelua, ja kun on aika, on asiat vain puhuttava rohkeasti ääneen. Vuoden 2022 ensimmäinen jakso.

Sannan elämä on seisahtunut paikoilleen. Joulu lähestyy, eikä mitään tapahdu. Täytyy vain odottaa. Sillä aikaa voi antaa aikaa ystävyydelle. Miettiä mikä on ystävyyden merkitys. 3. kauden viimeinen jakso.

Kiitos on pieni, mutta tärkeä sana. Sitä tulisi viljellä paljon ja usein. Miksi se unohtuu niin usein? Miltä tuntuu, kun ei saa kiitosta? Milloin kiitos tulisi antaa? Välittömästi vai myöhemmin?

Joskus miettii pitkään miksi tekee jotain työtä, jota tekee. Ei oikein tiedä miksi on jossain töissä tai ei oikein uskalla edes uskoa omiin kykyihinsä. Usein se johtuu siitä, että ympärillä ei ole tarpeeksi kannustavia ihmisiä. Mutta jonain päivänä tulee se hetki, jolloin tajuaa että kaikella on merkitys.

Sannan viikonloppu oli täynnä hyviä pieniä hetkiä. Huomio kuitenkin kiinnittyi siihen, kuinka paljon ulkomaalaisia ystäviä ympärillä on ja kuinka tärkeää se on, että heitä on. Kiinnostus maailmaa kohtaan on lähtenyt kasvamaan jo kauan sitten.

Ihminen voi kokea olevansa vanha jo kolmekymppisenä. Kuusikymppinen voi olla kuin kolmekymppinen mieleltään. Koskaan ei pidä antaa periksi, eikä ajatella että unelmista tulisi luopua vanhemmiten. Yhteiskunnan tulee muuttua, koska ihmiset ovat yhä vanhempia. Rakenteisiin tulee saada muutos, jotta mahdollisimman moni voi edelleen tehdä työtä, jonka kokee olevan itselleen kutsumus.

Mistä tietää että joku asia on tullut tiensä päähän ja on mentävä eteenpäin? Tulee outo tunnetila. Tyhjyys, mitäänsanomaton olo, joka ei enää kosketa. Ei enää tunnu miltään. Joskus sen huomaa hyvin selkeästi.

Sanna kertoo omasta kokemuksestaan joogan vaikutuksista. Jooga ei pelkästään huolla kehoa, vaan se myös huoltaa mieltä. Jooga on omanlaistaan terapiaa.

Kun ympärillä on henkilö, joka osoittaa kateutta, ilo kaikkoaa ja hyvä flow on pilalla. Kateus vaikuttaa käyttäytymiseen ikävällä tavalla. Monet eivät tajua olevansa kateellisia. Kateutta ei voi myöskään nostaa esille, koska kukaan ei myönnä olevansa kateellinen.

Aina voi puhua rehellisesti. Mutta voi elää niin että tekeekin yhtä vaikka oikeasti haluaisi jotain muuta. Näin vie itseään väärään suuntaan. Havahtuu vasta myöhemmin, että tein väärän valinnan.

Jotkut haluavat toipua ennen kuin uskaltavat uuteen suhteeseen. Toiset hyppäävät heti seuraavaan. Meitä on moneksi. Ei ole oikeaa eikä väärää. Tärkeintä on, että on mahdollisuus parantua. Oli se sitten suhteessa tai ei.